6
Kesto: 15:51
Lukija: Mikko Laivamaa
Suomalaisten upseereiden ja sotilaiden muistelmia
JP3:n ENSIMMÄISEN KOMPPANIAN PÄÄLLIKKö, KAPTEENI OLAVI VENESOJA:
"6.10. oli sitten jälleen tosi edessä. Pataljoonamme sai käskyn lahtea liikkeelle. JP 5 oli suorittanut hyökkäykseen, joka johti vihollisen vetäytymiseen Nuupaksen tienhaarasta. Etenemistä jatkettiin ensi tavoitteena ta.ma tienhaara Rovaniemi - Simo - Ranua. Se osoittautui kuitenkin olevan silla hetkellä vihollisen hallussa, joten osastomme oli suunniteltava laaja koukkausliike pitkin soita ja korpia pyörät mukana Peurajärven kautta Kaarlejärven ja Suhankojärven länsipuolitse Ylimaata kohti.
Kello 18 komppaniamme saapui taisteluosastomme kärjessä Raiskioon Simojoen rantaan. Tämän leveän joen ylittämiseksi ei ollut muuta keinoa kuin ryhtyä rakentamaan lauttoja lähistöltä irti saatavista tarpeista. Pilkkoen pimeässä revittiin hajalle rakennuksia ja heinälatoja ja saatiin kyhätyksi riittävästi lauttoja ylitystä varten, niin että kello 24 mennessä pataljoonamme oli pääosiltaan suorittanut joen ylimenon.
Etenemistä jatkettiin puoliyön 6/7.10. jälkeen kärjessä edelleen 1.K ja välitavoitteena Suhankojärven maasto. Kaarlejärveltä pohjoiseen johtavat polut olivat pyörällä ajamiseen suurelta osaltaan mahdottomia. Kun ne lisäksi usein poikkesivat varsin paljon suunnastamme, etenemistä lopulta jatkettiin maastoitse pelkästään kompassi suunnassa. Pyörä ei ollut tällä erää jääkäreille mikään helpotus. Kironmeno oli toisinaan valtava, kun jääkärit kiskoivat raskaassa lastissa olevia pyöriään ylös suosta. Joka tapauksessa eteenpäin päästiin, ja kello 6.30 oltiin Suhankojärven tasalla. Parin tunnin tauon jälkeen jatkettiin etenemistä tavoitteena Yli-Portimojarven etelääpä.
Kello 16 pataljoonamme suoritti Ylijoen ylityksen ja hieman myöhemmin saatiin kosketus Yli-Portimojarven koillispuolella olevaan saksalaisten kenttävartioon, joka tuli pahasti yllätetyksi ja kärsi huomattavia tappioita. Taistelu kehittyi melko kiivaaksi ja vihollisen tuli aiheutti tappioita myös meille. Pimeys esti hyökkäyksen jatkamisen. Kello 19 sillanpääasema tyhjennettiin. Komppaniamme tappiot olivat tässä kahakassa 2 kaatunutta ja 5 haavoittunutta."
JP3:n TOISEN KOMPPANIAN VARAPÄÄLLIKKÖ, LUUTNANTTI AARNE NIKKILÄ:
(Perustuu oman henkilökohtaisen sotapäiväkirjan merkintöihin.)
"JP3 aloitti Ranuan salmen ylityksen 6.10. klo 10.20, mikä toimenpide vei aikaa pari tuntia. Pataljoona lahti pyörämarssille kärjessä 1.K/JP3. Koska Nuupaksen tienhaara oli vielä vihollisen hallussa, siirtyi pataljoona maastoon tien vasemmalle puolelle. Kuljettuaan vetistä suomaastoa nelisen kilometriä saapui 1.K Nuupaksen - Simon tielle Juustonsuonahon talon pohjoispuolella. Pataljoona jatkoi tietä Raiskioon, jonne se saapui kokonaisuudessaan klo 20.45 mennessä.
Simojoen yli johtava lossi Raiskiossa oli särjetty, joten ev. luutnantti Hynninen antoi käskyn ylittää Simojoki lautoilla. Kukin komppania valmisti itselleen lautat lähistöltä irti saatavista tarpeista, rakennuksista ja heinäladoista. Lisaksi pioneerit valmistivat erittäin käyttökelpoisen polkusillan. Kaikki toimenpiteet ja työt edistyivät yllättävän nopeasti ja klo 23.30 koko JP3 oli ylittänyt Simojoen.
Ev. luutnantti Hynninen määräsi majuri Tuomas Liponkosken 7.10. klo 0.30 JP3:n komentajaksi. Käskyn saatuaan majuri Liponkoski antoi oman marssikäskynsä ja määräsi 1.K:n JP3:n kärkikomppaniaksi. Pataljoonan kärki lahti liikkeelle klo 1.30. Pyörämarssi Peurajärven kautta Kaarlejärvelle (7 km) saatiin suorittaa hyvää tietä pitkin. Tämän jälkeen pataljoona jalkautettiin ja siirtyi pyöriä taluttaen maastoon.
Reppuihin ja leipiilaukkuihin oli pakattu viikon sissimuona sekä patruunoita ja kasikranaatteja niin paljon kuin suinkin mahtui. Miesten piti myös kuljettaa polkupyöriin kiinnitettyinä kranaatinheittimien ammuksia ja konekiväärien patruunalaatikoita. Heitin- ja konekiväärimiehet kuljettivat pyörissään raskaan kaluston sekä ammuksia ja patruunoita mahdollisimman paljon. Polkupyörän tangossa oli jääkärin kaikki tukija turva.
Näin jatkui JPr:n yksi raskaimmista pyörämarsseista Lapin koskemattomassa erämaassa. Kuljettava maasto osoittautui vetiseksi suomaastoksi, joka pani lastattuja polkupyöriä työntävien miesten kestävyyden kovalle koetukselle. Tuolla vaelluksella tulivat käytetyiksi varmaankin kaikki suomalaiset tehosanat ja manaukset, kun mies siellä, toinen täällä mätkähti mahalleen märkään suohon. Kun lastattu polkupyörä vielä kaatui päälle, oli usein kaverin apu tarpeen. Lisäksi tihkusade ja sysimusta yö tekivät suunnistuksen ja oikeassa suunnassa pysymisen erittäin vaikeaksi. Kaikista vaikeuksista huolimatta joukot pysyivät yllättävän hyvin koossa. Harvat jäljelle jääneet saavuttivat pääjoukon taukojen aikana.
Kärkikomppania 1.K/JP3 saapui Suhankojärven ja Niittylammen väliselle kannakselle klo 6.35. Suomaastoa oli tallattu noin 7 km. JP3 jäi tauolle. Majuri Liponkoski meni ev. luutnantti Hynnisen käskynjaolle.
Varmistusta hoitavalta 1.K/JP3:lta tuli klo 8.15 ilmoitus, että edessä oli havaittu saksalaisten tiedustelupartio, joka yritti ottaa tiedustelijamme vangiksi, kuitenkaan siinä onnistumatta. Tapauksenjohdosta oli selvää, että suunniteltu yllätyshyökkäys ei enää tulisi olemaan mikään yllätys.
Majuri Liponkoski antoi yksiköille hyökkäyskäskyn, määräsi tavoitteet ja 2.K:n kärkikomppaniaksi, jota lähti vetämään luutnantti Aarne Nikkilä klo 9.05. Marssi suuntautui koilliseen suomaastoa pitkin ja jatkui Ylijoen varteen, mihin jätettiin pyörät. Jalkaisin edettiin Luoteeseen Ylijoen vartta ja saavuttiin noin kilometrin päähän Yliportimojärven kylästä klo 14.45.
Ylijoen ylitys aloitettiin klo 15.00 ja se oli loppuun suoritettu vajaassa tunnissa. Jo ylimenon aikana 2.K/JP3:n edessä oli havaittu muutamia vihollismiehiä. Heti pataljoonan ylitettyä Ylijoen, hyökkäsivät saksalaiset vajaan komppanian voimin etummaisia osastoja vastaan ja ampuivat kiivaasti. Yksiköt olivat kuitenkin järjestäneet varmistuksen ylimenon turvaamiseksi. Lyhyen taistelun jälkeen lyötiin vihollinen takaisin. Omat tappiot olivat yksi kaatunut. Lisaksi saatiin 2 vankia, joista toinen oli haavoittunut vaikeasti ja kuoli myöhemmin. Välittömästi tämän jälkeen ampuivat saksalaiset kranaatinheittimillä erittäin tarkasti keskityksen asemiimme. Neljännestunnin ammunnan jälkeen olivat JP3:n tappiot lisääntyneet yhdellä kaatuneella ja 12:lla haavoittuneella. Saksalaiset ryhmittyivät uudelleen hyökkäykseen ja tulittivat asemiamme uudelleen. Pimeän uhatessa antoi majuri Liponkoski klo 17.00 käskyn tyhjentää asemat järjestyksessä 1.K, 2.K ja 3.K ja siirtyä puolustukseen Ylijoen lounaisrannalle edullisempiin asemiin. Vetäytyminen sujui hyvässä järjestyksessä ja oli suoritettu loppuun klo 18.30.
Mukana kuljetettu sissimuona oli nyt hyvään tarpeeseen ja antoi väsyneille miehille uutta voimaa. Havukatosten suojassa tehtiin pieniä nuotioita, joiden lämmössä kuivateltiin läpimärkiä varusteita, varsinkin jalkineita ja jalkaratteja. Iltayön ja yön aikana lähetetyt tiedustelupartiot palattuaan ilmoittivat saksalaisten olevan edelleen Yliportimojärven kylässä. Yon aikana suoritettiin häirintäammuntaa kranaatinheittimillä."
EINARI JäNTTI, JP3:
"Ranuan kirkonkylä jäi taakse. Jääkäripataljoona 5 valtasi Nuupaksen tienhaaran ja jatkoi etenemistä, mutta sitten olikin edessä kovempi tulppa: Ylimaan järvikapeikossa oli puolustukseen asettuneena saksalainen Vuoristojääkärirykmentti 218 tykistöineen sun muine varusteineen. JP3 oli nokatusten saksalaisen valiorykmentin kanssa. Melkoinen torailu kuului kauas ympäristöönkin.
Jääkäriprikaatin komentaja eversti Nordgren muodosti 6.10. aamulla tien avaamiseksi taisteluosaston, jonka tehtävänä oli kaukaa vasemmalta koukaten hyökätä saksalaisten selustassa Jäämerentien (Rovaniemen tien) varrella olevaan Saukkoniemen tienhaaraan ja lyödä edessä olevat saksalaiset joukot. Oli syntynyt taistelu osasto Hynninen, sittemmin lähes vakiosysteemi. Everstiluutnantti Jouko Hynnisen tilalle tuli JP3:n sijaiskomentajaksi majuri Tuomas Liponkoski.
Reppuihin ja leipälaukkuihin pakattiin viikon sissimuona sekä patruunoita ja kasikranaatteja niin paljon kuin mahtui. Komppanioiden miesten piti kuljettaa polkupyöriin kiinnitettyinä myös kranaatinheittimen ammuksia ja konekiväärin patruunalaatikoita. Heitin- ja koneiväärimiesten oli näet ammusten ja patruunoiden lisäksi kuljetettava pyörissään raskas kalustonsa. Siina oli kaikki tuki ja huolto, pyörän tangossa ja tavaratelineellä!"
KARMEA KORPIVAELLUS:
"Taisteluosasto, johon kuuluivat JP2 ja JP3, aloitti koukkauksen puolen päivän aikaan, aluksi kylätietä ja sitten metsätietä ajaen. Pimeässä ylitimme kopukoita käyttäen synkän ja syysvuolaan Simojoen. Edettyämme noin kolmanneksen matkasta erämaassa sijaitsevaan Kaarlelaan loppui metsätie ja toista emme sysipimeässä löytäneet. Niinpä kompasseja ja pahaisia karttoja käyttäen painuimme suoraan halki soiden ja rämeiden.
Taivallus oli vaivalloista ja jonon katkeaminen joka hetki mahdollinen. Jos etäisyys piteni pariin kolmeen pyöränmittaan, häipyi edellä kulkeva mies seuraavan näkyvistä. Vain hartioihin kiinnitetty valkea merkkilaiska auttoi hieman yhteyksien säilyttämisessä. Tauon aikana karttaa katsoessa oli miesten muodostettava kehä karttamiehen ympärille ja päällystakin liepeillä kätkettävä vähäinenkin valon kajastus. Tuolla vaelluksella tulivat käytetyksi kaikki supisuomalaiset tehosanat ja manaukset, kun mies siellä, toinen täällä upotti huomaamattaan jalkansa rämeen onkaloon tai kompastui kohollaan olevaan puun juureen mätkähtäen mahalleen märkään rämeikköön. Lastattu polkupyörä heittäytyi lisäsatimeksi. Pahimmassa tapauksessa täytyi lähimmän kaverin tulla auttamaan, kun kompastelija oikein hankalan kolon löysi eikä päälle rojahtanut pyörä laskenut miestä irtautumaan. Niin taittui taival sysimustassa yössä tunnista toiseen pitkin Lapin koskematonta korpea - ainoana viihdyttäjänä taivaalta tasaisesti valuva tihkusade.
Etummaisena korpea rämpinyt komppania kohtasi 7.10. Yli-Portimojarven luona saksalaisen kenttävartion. Kohtaamisesta sukeutui melkoinen tappelunnujakka sisukkaiden saksalaisten kanssa. Tällä välin oli pataljoonaamme seurannut Jääkäripataljoona 2 tehtävänsä mukaisesti jo kääntynyt maantietä kohti ja joutunut kosketukseen saksalaisten I Pataljoonan osien kanssa. Siltä suunnalta kantautui kiihtyvää taistelun melskettä."
PIMEASSA RÄVÄHTÄÄ:
"Komppaniamme 3.K/JP3, joka korpivaelluksemme aikana oli seurannut 1. ja 2. Jääkärikomppaniaa, eteni Yli-Portimojärven itäpuoliseen maastoon. Siellä se joutui taistelukosketukseen pimeässä metsässä koikkelehtineen saksalaisen osaston kanssa. Kahakka oli kiivas, mutta se ei kestänyt kauan. Saksalaiset häipyivät pimeyteen.
Tilanne oli epäselvä ja yllätysten mahdollisuus suuri. Varmistus oli järjestettävä mahdollisimman tehokkaaksi. Onneksi olimme raahanneet mukanamme muutamia telttoja, joissa vartiosta vapaavuorolla olevat saivat edes sateensuojaa. Erämaavaelluksen jäljiltä olimme märkiä kuin uitetut koirat, mutta siitä huolimatta ei ollut vara riskeerata sytyttämällä tulia telttojen kamiinoihinkaan. Savutorvien suista kajastava valo olisi riittänyt paljastamaan leiriytymisalueemme metsässä liikkuville saksalaisille. Pitkiä olivat aamuyön tunnit vilusta hytiseville korpikoukkaajille. Tihkusade oli muuttunut yhtä viheliäiseksi rantasateeksi. Unesta ei ollut tietoakaan."
Lähde: Kaakinen, Heikki: Herrasmiessotaa (s. 95-98).
Takaisin tekstiluetteloon
Taistelujen polku -reitin esittely