8-vuotiaan Sylvian tarina rohkeasta naalista voitti kirjoituskilpailun

Sylvia Puominen on voittanut Pohjoinen luontoni -kirjoituskilpailun. Voitto tuli sarjassa, johon osallistui esikoululaisia sekä 1. ja 2. luokkalaisia. Sylvia on 8-vuotias 2. luokan oppilas Ranuan Kirkonkylän koulussa.

Tuomariston mukaan mainion eläinsadun kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Tuomarit löysivät tarinasta hyvin perinteisiä ja tunnistettavia elementtejä, mutta myös paljon raikasta ja persoonallista. Erityisen hienona tuomaristo piti toimivaa rakennetta eli selkeää alkutilannetta, huippukohtaa ja loppua. Tuomaristo kannustaa Sylviaa kirjoittamaan lisää tarinoita tulevaisuudessa.

Kirjoituskilpailuun sai osallistua joko runolla tai tarinalla. Sylvia halusi kirjoittaa tarinan.

- Halusin kirjoittaa tarinan eläimestä. Opettaja luetteli eläimiä, joista valitsin naalin. Tarinassa naali pelastaa riekon, joka meinaa jäädä kotkan uhriksi.

Tarinan eläimet eivät ole hänelle aivan vieraita. Kotkan Sylvia on nähnyt luonnossa ja naalin Ranuan eläinpuistossa.

Kun tieto voitosta tuli, se tuntui Sylviasta epätodelliselta.

- Ajattelin, että mitä ihmettä, onko tää todellista? Olin ihan hämilläni.

Palkintona on 50 euron lahjakortti kirjakauppaan. Lahjakortti on vielä lunastamatta eikä voittaja vielä osaa sanoa, mitä sillä ostaa.

Hevoskirjat ja ratsastaminen mieleisiä

Kirjoittaminen on Sylvialle mieleistä puuhaa. 

- Kotona minulla on monen sivun pituisia tarinoita.

Sylvia tykkää lukea etenkin hevosaiheisia kirjoja.

- Tällä hetkellä luen kirjaa Kaukana hevosten maa. Yksi päivä sain luettua Lumiponi-kirjan loppuun.

Eläimistä pitävä tyttö harrastaa ratsastusta.

- Kesälomalla aion ratsastaa, käydä uimassa ja mitä kaikkea kesään kuuluu.

Pohjoinen luontoni -kirjoituskilpailuun osallistui 91 lasta ja nuorta ympäri Suomen Karigasniemeltä Helsinkiin. Maalis-huhtikuussa pidetty kilpailu oli ympäristöministeriön ja Yleisradion järjestämä. Siihen sai osallistua lyhyellä tarinalla tai runolla. Kilpailuun osallistuminen oli mahdollista napapiirin pohjoispuolella asuvilla lapsilla ja nuorilla. Osallistua saivat myös etelämpänä asuvat nuoret, joilla on omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia arktisen alueen luonnosta.

Tässä Sylvian voittoisa tarina:

Rohkea naali 

Olipa kerran naali, joka ei pelännyt mitään. Kaikki metsän eläimet olivat kuulleet naalista. Ja kaikki halusivat nähdä hänet, mutta yksi metsän eläimistä ei pitänyt naalista.

Eikä kukaan ymmärtänyt miksi hänestä naali ei ollut rohkea. Ja hän aina sanoi että hän olisi naalia parempi. Yhtenä päivänä naali tuli metsään ja kaikki metsän eläimet olivat iloisia paitsi riekko. Naali oli ollut jo monta päivää tunturikoivikossa kunnes riekolla meni hermot naaliin. 

Riekkoa ei ole näkynyt hetkeen ja kaikki ihmettelivät. Sitten naali tuli paikalle ja kysyi missä riekko on? Metsän eläimet kääntyivät naalia  päin ja sanoivat sitten yhteen ääneen emme tiedä. Missähän se on mietti naali kunnes yksi metsän eläimistä sanoi “varmaan omassa koti pesässään” naali katsoi ehdottajaa ja lähti sitten  etsimään riekkoa kotipesältään. Naali pysähtyi kysymään,että missä riekon koti pesä sijaitsee? Se on keskellä metsää pienellä puulla. 

Naali lähti ja kiitti sijainnista. Kun naali oli etsinyt riekkoa jo kauan niin vihdoin hän löysi riekon kotipesän. - Hei riekko! Naali huusi riekon kotipesään. Riekko vastasi: -No mitä asiaa sinulla on? riekko vastasi kiukkuisella äänellä. -Vihdoin löysin sinut. Olemme ihmetelleet missä olet ollut. Lähdin etsimään sinua ja olemme olleet huolissamme sinusta. Riekko sanoi naalille: -En aio tulla. Naali katsoi surkean näköisenä riekkoa mutta lähti sitten pois kotipesältä oli kulunut jo monia päiviä kunnes naali päätti mennä hakemaan riekkoa ja sai kuin saikin riekon tulemaan muiden luo. Yhtäkkiä riekon pään yläpuolella liiteli iso kotka,jonka varjo heijastui maahan. Kotka läheni riekkoa. Riekko havaitsi lähestyvän kotkan ja parkaisi:- APUA! Riekko katsoo hädissään ympärilleen eikä näe naalia missään. Yhtäkkiä riekko näkee naalin, joka rohkeasti hyppää kotkan kimppuun. -VARO! Riekko huusi naalille.

Taistelu oli hurja, mutta lopuksi naali sai karkoitettua kotkan pois paikalta. Riekko katsoi naalia ja sanoi:- Kiitos olet rohkea kun pelastit minut isolta kotkalta. - Eipä mitään naali kiitteli. -Mutta mennään nyt muitten luo. Ilta alkoi hämärtyä ja kaikki alkoi lähteä omiin koti pesiinsä. Riekko katsoi naalin perään ja sanoi:- kiitos vielä kun pelastit minut. Naali katsoi riekkoa ja hymyili:- Eipä mitään. 

Seuraavana päivänä riekko meni naalin luo ja sanoi naalille:- Anteeksi naali että olin sinulle ilkeä. Ei se mitään naali sanoi en tiennyt että olet niin rohkea. Naali hymyili ja sanoi sitten:-Minä menen muiden ystävien kanssa tunturin huipulle katselemaan kaunista taivasta. haluatko tulla mukaan? :- Joo, voisin kyllä tulla.:- Hyvä, me menemme sinne nyt. 

Muutamien päivien päästä riekko ja naali olivat jo tosi hyviä ystäviä.:-Anteeksi vielä naali. :Ei se mitään, riekko vastasi.

Näin naalista ja riekosta tuli tosi hyviä ystäviä.

Sylvia Puominen  2B
Ranuan kirkonkylän koulu